Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan vaan Jumala, joka antaa kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa ja Jumalan rakennus. (1. Korinttolaiskirje 3:6-9)
Jumalan valtakunnassa on monenlaisia tehtäviä ja voima tehtävään annetaan tehtävän vaativuuden mukaan. Seurakunta on ruumis, jossa jokaisella jäsenellä on tärkeä paikka ja tehtävä. Kuinka usein vertaakaan itseään toisiin ja tuntee alemmuudentunnetta kun kokee ettei riitä. Olen yrittänyt opetella ettei kannatta verrata itseä muihin. Jokaiselle on annettu erilaiset lahjat sekä voimat. Kenellekään Jeesus ei anna liian suuria saappaita tai liian raskasta taakkaa. Voimat annetaan tehtävän mukaan. Jeesus sanoi, että häneen ikeensä on sopiva ja taakka kevyt.
Yhteistyössä on voimaa. Kaikkia tarvitaan. Kukaan ei ole hyödytöntä tai arvoton. Ei kaikkien tarvitse lähteä lähetyskentälle. Se on mahtavaa kun joku saa kutsun ja lähtee. Tarvitaan myös lähettäjiä, esirukoilijoita. Lähetyskenttä alkaa periaatteessa oman kotisi ulkoovelta. Se naapuri voi tarvita apuasi. Rakkaus muuttaa sydämiä.
Siunataan toisiamme, rohkaistaan ja kannustetaan. Tämä maailma yrittää painaa meidät alas, mutta Jeesus meidän kanssamme on voittanut jo maailman. Kannetaan toistemme kuormia, ei lisätä niitä toisille. Jokaisella on varmasti niitä taakkoja riittävästi jo ennestään. Jeesus tuli onneksi kantamaan kaikki ristillä ja voimme heittää taakkamme hänen päälle. Murehtiminen ei auta, mutta rukous voi paljon. Rukoillaan siis toistemme puolesta ja siunataan erityisesti johtajiamme. Siunataan myös Suomen esivaltaa ja päättäjiä. Elämme kuitenkin vaikeaa aikaa kun sota riehuu edelleen Euroopassa. Mutta onneksi kaikki on Herran kädessä ja voimme olla turvallisella mielellä. Siunausta!